Töissä Vuorelassa
Pidämme tärkeänä, että Vuorelan koulukodissa on eri ammattiryhmissä riittävästi kyvykästä ja työstään kiinnostunutta henkilökuntaa. Tarjoamme turvalliset työolot, mahdollisuuden kiinnostavaan ja kehittävään työhön sekä työn tuottamaan tyydytykseen. Työntekijöiltä edellytetään osallisuutta työyhteisössä, valmiutta keskustella ja muuttaa tarvittaessa olemassa olevia sisältöjä ja käytäntöjä.
Töissä Vuorelassa
Aloittaessani työt Vuorelassa muutama vuosi sitten olin varautunut monen uuden asian opetteluun ja odotinkin innolla jokaista haastetta. Aikaisemmat vuodet lastensuojelussa, lastentarhanopettajana ja kotiäitinä olivat toki antaneet mukavasti eväitä selkäreppuun, mutta näin jälkeenpäin katsottuna uusia oppeja ja elämyksiä on kertynyt paljon odotettuakin enemmän.
Omaohjaajuus on ollut opeista suurin, herkin ja ehkäpä jopa ikuisesti myös haastavin. Elävän ja jatkuvasti haasteellisen siitä tekee se tosiasia, ettei omaohjaajuutta voi harjoittaa tyhjiössä itsekseen, vaan aina suhteessa toiseen ihmiseen. Yhtenä päivänä saan omaohjaajana kunnian matkata mukana nuoren historiassa ja tulevaisuudessa ja parhaimmassa tapauksessa muotoilemme yhdessä positiivisempia näköaloja jälkimmäiseen. Toisena päivänä on matematiikasta tullut vaikeita läksyjä, välipalalla tarjoillaan väärää leipää, ohjaaja puhuu ihan hölmöjä ja aurinkokin paistaa liian kirkkaasti. Omaohjaajaa tarvitaan vain näiden asioiden kuulemiseen ja jos joitakin kommentteja yrittää muotoilla, ovat ne taatusti väärän mallisia. Monesti kohtaamiset sijoittuvat johonkin näiden kahden esimerkin välimaastoon, mutta yhteistä niissä on aina läsnä oleminen ja yhdessä kokeminen. Tärkeitä ja arvokkaita hetkiä jokainen.
Omaohjaajuuden lisäksi koko Vuorelan yhteisön ja etenkin työryhmän olemassaolo on tärkeä osa työssä jaksamista ja jatkamista. Erilaiset näkökulmat pulmatilanteisiin ovat välttämättömiä, samoin huumorin moniväristen kukkasten ilmaantuminen yllättävissäkin tilanteissa, monta kertaa päivässä.
Kuluneet vuodet ovat olleet pullollaan tapahtumia, tunteita ja elämyksiä: leirinuotioita metsän keskellä, laskettelua varpaat jäässä, musisointia bändiksellä ja monissa koulukotien tapahtumissa, peli-iltoja, pyöräretkeilyä Ahvenanmaalla, yhteislaulua automatkoilla, vaateostosreissuja, keskusteluja ja kinasteluja, leipomista, neuvotteluja, lenkkeilyä, yhteydenpitoa perheisiin, kokeisiin harjoittelua, merkkipäivien juhlistamista ja koulutuksissa oppien syventämistä. Päivät ovat täynnä elämää ja mikä parasta, kahta samanlaista päivää ei ole ollut peräkkäin kertaakaan. Ikävämmänkin päivän jälkeen eteenpäin saa jatkamaan ajatus siitä, että muutaman vuoden päästä olen jälleen kokemuksiltani monen monta repullista rikkaampi!
Mari